Eilen, vuodepotilaana. kerrankin aloillaan…
Löysin viikonloppuna kappaleen ja videon, joihin ihastuin heti, eikä kai vähiten koska M. Hietala on elämäni mies 
Kirjastosta löytyi sattumalta kotiin lainattavaksi Lieksa! – elokuva, johon musiikki oli tehty, ja josta video osin on.
Pidin aivan hyvänä, mutta minä en mikään kriitikko ole, harvoin kun mitään edes katson.
Ajatuksia herätti, ja jollain lailla sain uskoa siihen, että voin valita elämää hieman toisin, uskoa tavallani.
Pitää vanhoista kiinni, nähdä mitä haluan.
Niin kauan kuin omalaatuinen katsomus ei ketään satuta, ei se väärinkään ole.
Ja joskus saa olla rohkea.
